Tietojohtamisen tutkimusalue syntyi 1990-luvun loppupuolella. Tällöin tietoyhteiskuntakehitys oli kovassa vauhdissa ja elinkeinoelämän painopiste oli siirtymässä teollisesta tavaratuotannosta tietointensiiviseen palvelutyöhön. Uuden tutkimusalueen synnyn taustalla olivat muun muassa tarve käytännöille hiljaisen tiedon siirtämiseen asiantuntijalta toiselle sekä puute yrityksen aineettomien arvonluonnin lähteiden johtamisen keinoista.

2000-luvun alussa perustettiin monia uusia tieteellisiä aikakauskirjoja ja konferensseja, joissa keskityttiin edellä mainittujen tietoon liittyvien johtamishaasteiden ratkaisemiseen. Moniin yliopistoihin perustettiin tietojohtamisen kursseja ja koulutusohjelmia. Tutkimusalue kasvoi alkuvuosina hyvin voimakkaasti.

Hilpeän ja innostuneen nousukauden jälkeen päädyttiin jonkinlaiseen kankkustilaan. Tietojohtamisen mallit lupasivat tarjota isoja hyötyjä käytännön johtamiseen. Kävi kuitenkin niin, että tutkijoiden kehittelemistä malleista ei tullut kovin suosittuja käytännön johtamistyössä. Lisäksi tietointensiivisen työn yleistyessä perinteisetkin johtamistutkimuksen alat innostuivat tietoon liittyvästä problematiikasta. Myös käytännön työssä tietoon liittyvät johtamisen kysymykset muuttuivat hyvin arkipäiväisiksi. Näin ollen tietojohtamisen tutkijat alkoivat kyseenalaistaa oman erityisalansa relevanssia.

Viime vuosina tietojohtaminen on kuitenkin pulpahtanut uudelleen hyvin ajankohtaiseksi johtamisen erityisalaksi. Tähän on vaikuttanut toisaalta maailman muuttuminen, toisaalta tietojohtamisen alan (meneillään oleva) uudistuminen. Perinteisten tietoon liittyvien johtamis- ja tutkimushaasteiden rinnalle on noussut kokonaan uusia kysymyksiä. Tällaista tietojohtamisen uutta sukupolvea edustavat muun muassa seuraavat ilmiöt:

  • Tieto- ja viestintäteknologian kehitys. Big data, teollinen internet ja analytiikan kehittyminen mahdollistavat yhä sofistikoituneempia tapoja isojen tietomassojen analysointiin ja hyödyntämiseen päätöksenteon tukena. Tekoälyn avulla osa päätöksenteostakin pystytään automatisoimaan.
  • Digitalisaatio ja työn muutos. Digitalisaatio on monitahoinen ilmiö, joka mullistaa työn organisoinnin ja palvelutuotannon tapoja. Tietotyössä on kyse siitä, että asiantuntijoiden osaamisen ja muiden aineettomien resurssien pohjalta luodaan arvoa asiakkaille. Tulevaisuudessa monet tietointensiivisistäkin työtehtävistä voidaan automatisoida. Uudenlaisessa toimintaympäristössä (tieto-)johtamisenkin pitää uudistua.
  • Yhteiskunnallisten muutosprosessien monimutkaistuminen. Meneillään on monia suuria muutoshankkeita, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistus, joihin liittyy lukematon määrä erilaista toimijoita sekä niiden välisiä suhteita ja rajapintoja. Voidaan kysyä, tietääkö kukaan mitä tällaisissa kompleksisissa muutosprosesseissa tapahtuu ja millaisia vaikutuksia ne saavat aikaan? Tiedolla johtamista huudetaan mantrana apuun näissä prosesseissa, mutta nykyiset ratkaisut eivät vielä alkuunkaan riitä.
  • Fake news ja fake media. ‘Tiedolla’ vaikuttaminen on noussut viime vuosina aivan uudella tavalla esille. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, propagandaviestintää on osattu harjoittaa aiemminkin. Mutta muun muassa sosiaalisen median taitava hyödyntäminen on uudistanut ilmiön 2010-luvulle. Tietojohtaminen ei ole enää vain manageriaalinen ja tekninen asia, vaan siihen liittyy myös eettisiä ja poliittisia kysymyksiä.

Monet viime aikojen merkittävistä ilmiöistä kytkeytyvät siis hyvin keskeisesti tietoon ja tietämiseen. Voidaan väittää, että tietojohtaminen on alana relevantimpi kuin koskaan. Tietojohtamista ei kuitenkaan tulisi nähdä ainakaan liian voimakkaasti erillisenä alana tai erityisosaamisena, vaan yhtenä muuhun johtamistutkimukseen kytkeytyneenä näkökulmana. Ehkäpä tietojohtamisen aiemmin lupaamat käytännön hyödyt realisoituvat paremmin vasta nyt kun se valjastetaan ratkomaan näitä uudenlaisia tutkimus- ja johtamishaasteita, perinteisempien johtamisen alojen rinnalla.