Istuin kaikessa rauhassa kotisohvalla ja luin kirjaa. En antanut auki olevan television häiritä. Keskittymiseeni tuli särö vasta klassisen musiikin säveltäjän ilmestyessä sellon kanssa ruutuun. Hän kertoi liikkuvansa musiikin rajapinnoilla ja olin myös kuulevani sanan ristipölytys. Ruutuun ilmestyi rokkarilta näyttävä sellisti, joka soitti kai sähköselloa tai jotain vastaavaa.

En jaksanut kuunnella rajapinnoilla ristiin rastiin pölyttäviä muusikkoja, mutta jäin muistelemaan, josko olisin viimeisen 10-15 vuoden aikana osallistunut yhteenkään tilaisuuteen, jossa ei olisi jollain tavoilla kerrottu, että nyt on aika murtautua vanhasta, jostain joka ei toimi, ja että pitää rakentaa uusia rohkeita kombinaatioita, vanha ajattelu pitää uudistaa, ja että olemme rakenteiden vankeja ja niin edelleen, ja edelleen… ja edelleen.

Kaikki tämä saadaan aikaiseksi, kunhan murretaan vanhat siilot ja ristipölytetään ideat ja ihmiset innovaatioalustoilla.

En osaa olla eri mieltä älyllisen ristipölytyksen tarpeen ja sen taustalla olevien ajatusten kanssa. Jaksan kuitenkin hämmästellä miksi niin harvat ristipölyttäjät tai pölytyssessiot innostavat tai hämmästyttävät. Sellon kytkeminen sähköön ei nosta samanlaista mekkalaa kuin aikanaan Miles Davisin Bitches Brew tai Bob Dylan soittamassa sähkökitaraa.

Ristipölyttämisen idea on yhtä vanha kuin ihmisen tarve tehdä jotain uutta ja erilaista. Sen viimeisimmän kehitysaallon alkupuhuri lienee 1990-luvulla, joka tosin oli verkostopuheen, -etsinnän ja –kutomisen aikaa, mutta tarve ja perustelut olivat samansuuntaiset. Ristipölytys nykymuodoissaan alkoi nousta esille uuden vuosituhannen alussa kokemusten karttuessa ja tutkimuksen nostaessa asian tärkeyden esille.

Ristipölytyksen aalto alkoi vahvistua innovaatiokoneen alkaessa yskiä uuden innovaatiostrategian valmistumisen aikoihin 2008.

Ainakin omassa mikroumpiossani professori Vesa Harmaakorpi on ollut näkyvin ristipölyttäjä. Vuonna 2007 hän kuvasi hyvin ajatteluaan Tekniikka&Talous -lehden haastattelussa. Hän kertoi, miten tavoitteena on saada yritysryhmiä tai erilaisia asiantuntijoita törmäämään innovaatiopotentiaalin äärellä. Älyllinen ristipölytys tarkoittaa siis sitä, että saatetaan erilaiset ihmiset yhteen keskustelemaan ja kehittämään jotain uutta.

On helppo olla samaa mieltä Vesan ja erilaisten ’co-creation’ mallintajien, kehittäjien ja tutkijoiden kanssa. Samalla en voi olla ajattelematta kaikkia niitä tilanteita, joissa en ole tuntenut ristipölytyksen huumaa tai toisella tavalla ajattelevien ihmisten raikkaiden ideoiden kulkua lävitseni. Jotenkin vaan en aina energisoidu ylittämään ajatteluni rajoja.

Totta, voi olla niinkin, että liian kauan mukana ollut tiedejäärä ei enää antaudu muiden vietäväksi.

Ajoittain ristipölytys on joka tapauksessa vaikuttanut pakonomaiselta rituaalilta, jossa uusien ideoiden sijaan lävitse on kulkenut kuumottava kiusaantuneisuus ihmisten toistellessa kliseitä ja kannustaessa toisiaan ylisanoilla. Kliseet ja ylisanat vielä kestäisi, jos ajattelun kirjo olisi tuottamassa jotain jännittävää, erilaista ja tulevaisuutta uudelleen suuntaavaa.

Co-kaikenlainen ei ikävä kyllä tuota mitään järisyttävää, jos ristipölyttäjät ja pölytyksen kohteet eivät tiedä mistä puhutaan. Omien alojensa asiantuntijoita on hyvä ristipölyttää, mutta asioidentuntijoista on vaikea saada erityistä lennokkuutta esiin.

Tässä vaiheessa tarinaa pitää olla selkeä. En väitä, että ristipölytys olisi jotenkin huono juttu. Ei lainkaan. Se on hyvä asia, mutta rajansa kaikella. Minä ainakin nautin edelleen jonkun yksin puurtaneen säveltäjän säveltämästä sinfoniasta varsinkin, jos sen esittää taitavista soittajista koostuva kokoonpano asiaan paneutuneen kapellimestarin johdolla.

Vielä enemmän nautin hyvin ajatellusta ja kirjoitetusta romaanista tai tietokirjasta, jossa tiivistyy poukkoilematon yhden ihmisen näkemys johonkin asiaan. Samaan sarjaan kuuluvat sellaiset ammattiylpeät puusepät, maalarit, muurarit sekä kaupunkisuunnittelijat ja muut kiinteistöammattilaiset, jotka eivät jätä taakseen väärin asennettuja ovia, vinoja lattioita, maalauksen valumajäljillä koristeltuja seiniä, uuden talon vuotavia kattoja, tylsiä kaupunkeja tai teitä, jotka eivät johda mihinkään.

Me tarvitsemme yhä edelleen paneutuneita, syvälle kurkottavia ja omassa ajattelussaan ja toiminnassaan systemaattisen loogisia ihmisiä, jotka tarjoavat meille yhden tulkinnan itsessään ristipölyttyneestä ja todella moninaisesta maailmasta.