Kalifornian Piilaaksossa oli syyskuussa viikon visiitillä joukko suomalaisten pk-kasvuyritysten johtajia Boardman 2020 -verkostosta. Innovaatioekskursion tavoitteena oli syventää osallistujien ymmärrystä alueesta erityisenä toimintaympäristönä, läpivalaista moniulotteista ekosysteemiä, kuulla kokemuksia suomalaisten laakson valloituksista sekä luoda arvokkaita paikallisia verkostoja.

Ryhmä päätti kokea todeksi sanonnan ”Silicon Valley is not a place – it is a state of mind”, ja jokainen päivä (ja ilta ja yö) oli tajunnan räjäyttämistä kaikin laillisin keinoin. Tapahtumista ja kohtaamisista otettiin kaikki armotta irti luita ja ytimiä myöten, ja jatkuva keskustelu ja pidäkkeetön ideointi loivat energisoivan flown. Suomeen palasi sisaruslaumaksi sulautunut joukko, jonka ”Valley Fever” (kuten Susanna Rantanen kuvaa blogissaan), on mittarit läpitäräyttävän korkealla ja kuume näyttää olevan uhkaavasti leviävää sorttia, pöhinä ei jää puheeksi. Tätä on parhaimmillaan transformatiivinen oppiminen – pintaa syvemmällä tapahtuvaa muutosta, joka pysähdyttää kyseenalaistamaan olemassa olevan, luo uutta ajattelua ja sinkoaa vauhtiin ylemmälle kiertoradalle.

Transformatiivinen oppiminen voi käynnistyä rytinällä elämää mullistavassa tapahtumassa: silmät voivat auteta todellisuuteen rankoissa elämänkokemuksissa, tai vaikkapa hyvää karmaa uhkuvalla matkalla Piilaaksoon. Transformatiivinen oppiminen voi olla myös pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen oppimisen tulosta – sellaista, mitä kestävällä johtamiskoulutuksella tavoitellaan. Näihin molempiin punoutuu kokemuksellisuus, sisuksiin ulottuva avoimuus, raapivan rehellinen reflektio ja uutta todellisuutta luova diskurssi – erityinen pohdinnan taso syvästi luottamuksellisessa vertaisoppimisen ryhmässä.

Transformatiivisen oppimisen helmi on sen tulevaisuuteen suuntautuva olemus: vaikka mennyttäkin voidaan tarkastella uuden ymmärryksen valossa, on tärkeintä tulevan toiminnan rakentaminen muuttuneen maailmankuvan mukaiseksi. Tämäkin on Piilaakson hengen mukaista – ketään ei kiinnosta millä junalla tulit, vaan minne olet tästä eteenpäin menossa. Näitä eteenpäin menijöitä Suomi tarvitsee: palavasti tulevaan uskovia, ideoita testaavia, epäonnistuvia ja epäonnistumisesta jaloilleen ponnahtavia, häpeämättömästi kasvua tavoittelevia johtajia. Johtajia, jotka rakentavat tulevaisuuden työelämää ja hyvinvointia intohimolla ja järjellä.

Avainsanat : / / /