Sote-uudistuksella luvataan parempia palveluja halvemmalla, tasa-arvoisemmin, oikeudenmukaisesti, integroidusti ja innovatiivisesti. Jos kysyt, miten se käytännössä tapahtuu, vastaukseen sisältyy usein keskeisenä osana uudistuksen luomat edellytykset paremmalle johtamiselle. Kootaan koko integroitava kokonaisuus yhden johdon alaisuuteen, isoissa organisaatioissa luodaan edellytykset ammattimaisemmalle johtamiselle, palvelutuotannon johtajat voivat keskittyä vain tuotannon johtamiseen.

Onko siis kaikki hyvä saatavissa luomalla valtavia monialaorganisaatioita, joita johdetaan hierarkkisesti, ylhäältä, yhdestä keskuksesta? Hakevatko keskittyvät yksityiset sote-alan yritykset siitä samasta organisaatioideasta omaa kilpailuetuaan? Jos ei onnistu, syy on ilmeisesti johtajissa, siis johtajat on vaihdettava. Ja niin moneen kertaan, että löydetään ne sankarijohtajat, jotka saavat pystytetyn mammutin toimimaan. Ja mammuttien sisällä on kasvava määrä ylempiä, keski-, väli- ja lähijohtajia, jotka turhautuvat hierarkian rattaissa.

Eihän se näin mene. Isot organisaatiot jakautuvat uudella tavoilla toimialoihin, uusiin sektoreihin. Hierarkiat ohitetaan erilaisissa verkostoissa. Potilaat ja asiakkaat eivät suostu toimimaan yhdestä keskuksesta ajatellun ohjeen mukaisesti. Tiimit ja pienet toimijat hakevat hierarkiassakin omat vapausasteensa ja kilpailuedellytyksensä. Kapinaa ei tule vain yksityissektorilta vaan myös julkisen sektorin sisältä.

Siksi myöskään sote-uudistuksen jälkeiseen johtamiseen ei kannata valmistautua edellä kuvatun karikatyyrin pohjalta. Johtaminen myös tulevassa on paljon moninaisempaa, monimutkaisempaa, luovempaa ja haastavampaa kuin vanhakantaisen ison hierarkian illuusio antaa kuvitella.

Avainsanat : / / / / / / /