Elisabeth Rehn toimi Satu Värrin mentorina ja kirjoitti hänelle vastineen bloggaukseen.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin toiminut mentorina, ja aina olen miettinyt ennen tapaamisten alkua: mitä ihmettä minä voin opettaa johtamisesta toiselle, eikö kaikki asiat ole jo monta kertaa eri teorioissa kirjattu asiantuntijoiden toimesta?

Olen ennenkin, ja varsinkin nyt, kokenut vuorovaikutuksen suuren merkityksen. Kaksi toisilleen vierasta ihmistä kohtaavat, ja kuten Sadun tapaamisessa heti muodostuu “suhde”, ensi vaikutelma on positiivinen, olemme samalla aaltopituudella, voimme keskustella monestakin asiasta luottamuksellisesti.

Luonnollisesti itse aihe, johtaminen, vie tapaamisia eteenpäin. Kaksi naista, jotka työnsä vuoksi ovat joutuneet hyvinkin miehisiin ympäristöihin. Molemmat ovat hienovaraisesti tai melko suoraan kohdanneet vähättelyä, eihän nainen tähän pysty ihan oikeesti… Molemmat ovat karaistuneet työssään, kuitenkaan muuttumatta luonteeltaan kovaksi (työssä joutuu olemaan määrätietoinen).

Keskusteluissamme mielestäni ystävystyimme ihan todellisesti (en tiedä, jos tämä on sallittua mentori-aktori-suhteessa?). Itse koin aivan kuin joskus aikaisemmin, että keskusteluissamme opin paljon omasta itsestäni, “hoksasin” mikä omassa johtamistyylissäni on todella tärkeää, jokin mitä en ehkä ole tiedostanut aikaisemmin. Tämä mentoroinnissa  on selkeästi win-win tilanne. Uskon että Satu, kuten monet muut, uskovat, että pitkän CV:ni ansiosta olen jotenkin erityisen merkittävä. Mentorisuhteessa luulen, että aktorille on rohkaisevaa se, ettei johtamiseen vaadita hyper-superhenkilöä, ja että  ihan tavallinen suomalainen nainen voi antaa esimerkkiä muille, toimia jonkinlaisena roolimallina varsinkin rohkaisten muita naisia.

Toivotan Sadulle menestystä tulevissa tehtävissä, tuen mielelläni ilman mentorisopimusta häntä jatkossakin.

Kirkkonummella 19.1.2018
Elisabeth Rehn

Satu Värrin bloggaus Tutustu koulutuksiimme

Avainsanat : / /

Jätä kommentti

avatar