Luova toimintaympäristö, luovat tilat, luova talous, luova keskustelu, luova liiketoiminta … Kuka meistä ei haluaisi olla luova! Onko esimerkiksi johtaminen tai tutkimus luovaa toimintaa? Onko se vain ns. arkiluovaa vai onko se luovuudeltaan verrattavissa vaikkapa taiteeseen? Entä mitä eroa on luovuudella ja innovatiivisuudella; onko innovatiivisuus vähemmän luovaa kuin taide? Vaatiiko luovuus vapautta ja missä määrin? Tappaako tuloksellisuus ja tuloksen mittaaminen luovuuden?

“Tunnetusti epäonnistumisen pelko on luovuuden pahimpia vihollisia”

Luovuudentutkimus on osoittanut että tuotteliaisuuden ja luovuuden välillä on selvä korrelaatio. Poikkeuksiakin toki on, mutta yleisesti ottaen erityisellä luovuudellaan historiaan jääneet henkilöt ovat olleet myös erittäin tuotteliaita. Tunnetusti epäonnistumisen pelko on luovuuden pahimpia vihollisia. Mitä pidempään odotan ja valmistelen sitä harvinaista huipputulostani sitä suuremmalla todennäköisyydellä se jää tulematta. Paras tapa kehittää luovuutta on jatkuva kokeileminen ja itsensä testaaminen, myös itsensä alttiiksi laittaminen kritiikille.

Oivallus on luovan prosessin tärkeä, mutta lyhytkestoinen ja harva vaihe. Valtaosa ajasta ja työpanoksesta kuluu tekniikoiden hiomiseen. Luovuus alkaa siitä kun työskentelytekniikka on sen verran hyvin hallussa, että se ei vaadi enää pienintäkään huomiota vaan koko huomio keskittyy siihen, mitä tekniikan avulla voidaan saada aikaan. Tutkijan tekniikoita ovat tutkimusmenetelmät sekä tieteellisen kirjoittamisen taito. Johtamisen tekniikoita on ehkä vaikeampaa hahmottaa, mutta esimerkiksi oman organisaation, sen toimialan sekä toimintaympäristön tunteminen voidaan hyvin luokitella johtamisen tekniikoiksi. EMBA-ohjelmat tarjoavat oivalliset puitteet hiota näitä tekniikoita.

Kävin viime vuonna Barcelonan Picasso-museossa ja totesin yllätyksekseni että Picasson varhaiset teokset olivat hyvin perinteisiä. Näissä löytyy useiden eri tyylien erittäin viimeisteltyjä ja loppuun hiottuja kokeiluja. Katsoin hänen tunnetuimpia maalauksia aivan uudella tavalla kun tiesin että hän oli löytänyt oman erikoisen tyylinsä vasta muiden tyylien ja tekniikoiden omaksumisen jälkeen.

Viime aikoina eräs usein toistettava merkkisana on tehokkuus ja sitä kautta kilpailukyky. Tehokkuuden ja luovuuden välillä on yhteys – luova ihminen on yleensä tehokas, koska hän laittaa kaikkensa peliin tavoitteen saavuttamiseksi. Toisaalta, luova ei ole tehokas ollakseen tehokas vaan ollakseen luova, ilmaistakseen itseään sen kautta mitä tekee. Luovuuden ja tehokkuuden välillä on motivaatio. Jos henkilön ja organisaation tavoitteet ovat kaukana toisistaan, luovuus voi osoittautua organisaation näkökulmasta jopa epätoivotuksi.

Kun syntyy luova idea – oivallus – ja tekniikatkin ovat hallussa, tarvitaan vielä jotain, jotta oivalluksella olisi todellista vaikutusta. Tarvitaan usko siihen, että tämä oivallus voi muuttaa toimintatapoja, prosesseja, ajattelua; sekä valmiutta tehdä työtä sen eteen että idea siirtyy käytäntöön. Ongelmana ei ole niinkään hyvien ideoiden puute kuin se, miten ne viedään käytäntöön. Suurin osa oivalluksista ei ehkä ole juuri silloin ja juuri siinä yhteydessä toteutettavissa; silloin riippuu paljon siitä, miten ne otetaan vastaan ja miten niitä käsitellään. Jos ne tyrmätään heti kättelyssä, seuraava oivallus jää todennäköisesti pöytälaatikkoon. EMBA-ohjelmat muodostavat kieltämättä suotuisan alustan oivallusten syntymiselle ja niiden arvioinnille.

Avainsanat : / / / / / / /

Jätä kommentti

avatar