Johtajuuden historia ja myös nykypäivän johtajuus kirjoitetaan varsin yksilökeskeisen johtajuuden ylistyksenä. Sankarijohtajuuden ja hyvän johtajan myyttiä pidetään vahvasti yllä. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että tutkimukset osoittavat yksilökeskeisten johtamismallien olevan aikansa eläneitä. Ne eivät kohtaa työelämän ja yhteiskunnan muutoksia.

Työpaikan arki ja esimies-alaissuhteiden toimivuus ovat toki tärkeitä asioita johtajuudessa. Yksilötasolla johtaja tekee sen, mitä johtaja voi tehdä: kuunnella, luottaa, kohdata ihmisiä, olla johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Alainen kantaa oman vastuunsa, on rakentava ja yhteistyöhaluinen: kaikki hyviä ja kannatettavia asioita.

Nykypäivän johtajuutta, sen rakentumista ja edellytyksiä pitää kuitenkin tarkastella laajemmasta perspektiivistä. Monia yhteiskunnallisia ja työpaikkoihin liittyviä suuria siirtymiä on tapahtunut, joiden ymmärtäminen edellyttää uudenlaista ymmärrystä myös johtajuudesta: työn tekemisen tavat ovat muuttuneet, teknologiasta on tullut elimellinen osa työtä ja elämää, kansanliikkeet, muuttoliikkeet ja terrorismi ovat asioita, joista luemme joka päivä mediassa. Ihmettelemme, mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa, mikä näitä liikehdintöjä synnyttää ja vie eteenpäin.

Johtajuutta ajatellaan perinteisesti olevan ihmisten, tyypillisesti esimiehen ja alaisen ja välisessä vuorovaikutuksessa. Viimeaikaiset työelämän ja yhteiskunnan muutokset ovat kuitenkin pakottaneet tunnistamaan myös uudenlaisia suhteita, joissa johtajuutta selvästi syntyy.

Johtajuutta ei ole enää pelkästään ihmisten välisissä suhteissa, vaan entistä enemmän erilaiset materiaaliset asiat, kuten teknologia eri muodoissaan, johtamis- ja ohjausjärjestelmät, fyysiset tilat, artefaktit ja symbolit johtavat ja ohjaavat työskentelyämme ja tekemisiämme. Jotta ymmärtäisimme nykymaailman menoa ja monia työelämän muutoksia, niin johtajuus tulee ymmärtää monikollisena: monenlaiset materiaaliset, kulttuuriset ja kollektiiviset tekijät synnyttävät johtajuutta. Yksittäinen johtaja on tässä kokonaisuudessa yksittäinen tekijä.

Johtajuuden monikollisuus ei kuitenkaan tarkoita luovuttamista tai ajopuuksi heittäytymistä. Päinvastoin, on entistä tärkeämpää huomata, mikä kaikki meitä johtaa ja olla siinä aktiivinen, koska johtajuus syntyy entistä enemmän inhimillisen ja materiaalisen välisessä suhteessa. On tärkeää tunnistaa erilaisia, ei-johtajakeskeisiä elementtejä, jotka ohjaavat, mahdollistavat, kannustavat tai negatiivisessa tilanteessa jopa lannistavat tai estävät meitä toimimasta. Tästähän johtajuudessa viime kädessä on kysymys.

Avainsanat : / / / / /